Koiranäyttelyt ovat yksi harrastusmuoto muiden koiraharrastusten joukossa. Lukumääräisesti ne vetävät varmasti eniten väkeä puoleensa, vaikka kyllä niitä kritisoidaankin. Joidenkin mielestä ne ovat liikaa ”missikilpailuja”. Kritisoijat ovat osittain oikeassa, näyttelyt ovat kauneusmittelöitä, mutta monessa rodussa ne ovat yhä edelleen lähes ainoa tapa kerätä tietoa koirista. Jos koiralta löytyy edes pari/muutama näyttelyssäkäynti, se on kuitenkin parempi kuin ei mitään tietoa. Jokainen koira on jonkun jälkeläinen ja/tai jonkun toisen veli/sisko, ja näin ollen edes jonkunlainen tilastotieto koirasta kuin koirasta on parempi kuin ei tilastomerkintää laisinkaan. Sellaisessa rodussa kuin oma rotumme irlanninsusikoira on, meillä käy muissa harrastusmuodoissa korkeintaan kourallinen koiria, joten näyttelyiden merkitys on väkisinkin korostunut. Koiranäyttelyiden suosio on niin suurta, että niissä täytyy olla ”jotain”, joka saa ihmiset koirineen matkustamaan pitkiäkin matkoja niiden vuoksi. Vain yksi koira per rotu voi voittaa, joten siitäkään ei voi olla kysymys.
Jos päättää ilmoittaa ensikertalaisena koiransa näyttelyyn, on hyvä harjoituttaa sekä koiraa että omistajaa tulevaa koitosta varten. Ihan ensimmäiseksi kannattaa kääntyä sellaisen ihmisen puoleen, joka tietää, mitä näyttelyissä tehdään ja pyytää vähän vinkkejä. On hyvä myös käydä katsomassa näyttelyssä ensin ilman koiraa, jottei kaikki olisi uppo-outoa, kun tulee aika mennä itse areenalle. Monissa koirakerhoissa on näyttelykoulutusta, myös useat kennelpiirit antavat koulutusta. Eivätkä nämä tilaisuudet ole suunnattu vain tietyille roduille, kaikki ovat tervetulleita. Pentu- tai juniori-ikäisten kanssa kannattaa aloittaa ”mölli-luokista”, jolloin lähdetään liikkeelle ihan perusasioista. Samalla koiran omistajakin oppii hyödyllisiä asioita, sillä kokemus on osoittanut, että usein omistaja on näyttelytilanteessa huomattavasti hermostuneempi kuin koira konsanaan. Myös Match Showt ovat oiva tapa harjoitella näyttelyitä varten ja niitä järjestetään etenkin lumettomaan aikaa ympäri maata varsin runsaasti.
Pähkinänkuoreen tiivistettynä koiranäyttelyn idea on, että omistaja tai ylipäänsä koiran handleri (= koiran esittäjä) esittää koiran tuomarille, joka on auktorisoitu toimimaan juuri tämän rodun tuomarina. Koirat esitetään sukupuolittain, aina saman ikäiset samassa luokassa. Ensin tuomari katsoo luokan kaikki koirat yhdessä, sen jälkeen koirakohtaisesti nimien aakkosjärjestyksen mukaan. Koiria voi olla luokassa yksi tai yli kolmekymmentä, mitä tapahtuu vain rodun päänäyttelyssä. Koirakohtainen arvostelu kestää kolme, neljä minuuttia, ja tarkoitus on, että tänä lyhyenä aikana koirasta pyritään antamaan mahdollisimman hyvä kuva tuomarille. Se ei ole mahdollista, mikäli koira tempoo narun päässä kuin villihevonen tai koiran esittäjä on niin tottumaton, että tekee kaikki väärin päin. Siksi on hyvä ottaa etukäteen selville, mitä kehässä tapahtuu ja mitä siellä itse pitäisi tehdä.
Ilmoittautuminen
Koiranäyttelyyn täytyy ilmoittautua hyvissä ajoin etukäteen. Suomen Kennelliiton virallisessa lehdessä, Koiramme-lehdessä, on luettavissa kaikista virallisista näyttelyistä tarvittavat tiedot. Virallisia näyttelyitä ovat kaikkien rotujen KV (= kansainväliset näyttelyt)-näyttelyt, kansalliset näyttelyt, ryhmänäyttelyt (= vain yhdelle tai parille roturyhmälle) ja oman rodun erikoisnäyttelyt, mikäli ne ovat virallisia (= niissä jaetaan sertifikaatteja, eli sertejä).
Ilmoituksista käy selväksi, missä kunnassa näyttely järjestetään, millä päivämäärällä, ketkä sen järjestävät, kuka/ketkä arvostelevat juuri minun rotuni (joskus tapahtuu tuomarinmuutoksia syystä tai toisesta), koska on viimeinen ilmoittautumispäivä, kenelle/mihin ilmoittautuminen lähetetään ja mille tilille ja kuinka paljon ilmoittautumisesta maksetaan. Yleisesti ottaen isoihin KV-näyttelyihin viimeinen ilmoittautumispäivä menee umpeen runsas kuukausi ennen ao. näyttelyä, pienempiin näyttelyihin noin kuukausi ennen. Joskus on annettu kaksi erillistä maksupäivämäärää. Mikäli käyttää varhaisempaa päivämäärää, ilmoittautumismaksu on halvempi. Eivätkä maksut ole nykyään pieniä, 35 € tai enemmän on mieluummin sääntö kuin poikkeus.
Ilmoittautuminen tapahtuu Kennelliiton virallisella ilmoittautumiskaavakkeella, jonka voi tilata Kennelliitosta, printata netistä tai ruinata näyttelyaktivistitutulta. Moniin näyttelyihin voi ilmoittautua myös netin kautta näyttelyiden kotisivuilla. Usein netti-ilmoittautumisen yhteydessä on hyvä muistaa merkitä erillinen ruksi paikkaan, jossa mainitaan näyttelykirjeen postittamisesta. Monesti automaattioletus on, että jos ilmoittautuu netin kautta, voi ilmoittautuneelle postittaa näyttelyinformaation ja itse tulostettavan numerolapun sähköpostitse. Olkaa siis tarkkana, jos ette omista tulostinta.
Ilmoittautumiskaavakkeen täyttämiseen tarvitaan tietoja koiran rekisteritodistuksesta; rotu, virallinen nimi, rekisterinumero, sukupuoli, syntymäaika, koiran vanhemmat titteleineen, kasvattajan ja omistajan nimi + yhteystiedot. Koiran nimen on oltava sen virallinen nimi, ei ”Moppe”, vaikka koiraa kotioloissa Mopeksi kutsuttaisiinkin. Lomakkeen yläosaan kirjoitetaan, mikä näyttely ja koska on kysymyksessä, sen alla on mainittu kaikki mahdolliset näyttelyluokat, joista omalle koiralle sopiva kruksataan. Ilmoittautumisvaiheessa on tiedettävä, mihin luokkaan koiransa ilmoittaa. Nykyisten sääntöjen mukaan 15-18 kk vanhan koiran voi ilmoittaa junioriluokkaan, nuortenluokkaan tai avoimeen luokkaan, joten valinnan vara on melkoinen. Ensikertalaisen on ehkä hyvä kysyä kasvattajan tai jonkun muun tutun neuvoa, mitä luokkaan koira kannattaa ilmoittaa.
Kaavakkeessa kysytään myös, onko koira Suomen muotovalio. Jos koiralla on saatuna sertejä, muttei se ole vielä valio, koiran saamat sertit tulee luetella; paikka, aika ja tuomari. Lopuksi on paikka ilmoittautumismaksulle, montako euroa omistaja on maksanut annetulle tilille. Maksukuitti tai sen kopio on ehdottomasti liitettävä ilmoittautumislomakkeen mukaan, muuten ilmoittautuminen saatetaan jopa hylätä.
Postia järjestäjiltä
Noin viikkoa ennen H-hetkeä näyttelyn järjestäjä lähettää postitse tai sähköpostitse näyttelyn aikataulun ja koiran numerolapun. Nykyään aikataulut julkaistaan myös netissä, helpoimmin ne löytää Kennelliiton sivuilta Näyttelyt-linkin alta. Nyrkkisääntönä on, että näyttelypaikalla tulisi olla tuntia ennen omaa vuoroa. Tämä ei koske iltapäivillä alkavia rotuja/luokkia, koska aina näyttelypaikalla on oltava viimeistään kello kahteentoista mennessä.
Näyttelyyn pakataan mukaan koiran lisäksi rekisteri- ja rokotustodistus (muista tarkistaa hyvissä ajoin, että koirasi rokotukset ovat ajan tasalla), järjestäjien lähettämät dokumentit, joku peitto tai muu makuualusta, jonka koira voi tuntea omakseen, normaalin taluttimen lisäksi mielellään sirompi näyttelytalutin, harja/harjat/kampa, juomakippo ja mielellään vettä esim. 1½ litran pulloon. Pieni, kokoontaitettava jakkara on kätevä olla mukana. Pussiin kannattaa ottaa mukaan koiralle namipaloja, ja jos on odotettavissa pitkä päivä, jotain helposti mukana kuljetettavaa muonapuolta, josta koira erityisesti pitää. Monet jättävät näyttelyaamuna koiran syöttämättä, joten namipalojen, lihapullien ja makkarapalojen suosio on taattu. Kaikkein tärkeintä kuitenkin on, että mukaan EI pakata tiukkaa pipoa, liiallista voittamisen pakkoa tai kireää pinnaa. Koiranäyttely on arvostelulaji, jossa omat näkemykset eivät suinkaan aina kulje käsi kädessä tuomarin näkemysten kanssa. Jos tästä ”vetää hernettä nenään” tai vielä pahempi, purkaa pettymystä viattomaan koiraan, niin sitten on parempi jättää näyttelyharrastus tykkänään siihen paikkaan.
Näyttelypaikalla
Koiranäyttelyssä on yleensä ahdasta, ollaan sitten sisällä tai ulkona. Varsinkin nuorelle koiralle tämä on alussa hämmentävää ja jopa stressaavaa, joten näyttelypaikalle kannattaa tulla hyvissä ajoin, mieluummin aiemmin kuin tuntia ennen omaa vuoroa. Näyttelypaikan portilla koiran rokotustodistus tarkistetaan, usein myös koiran tatuointinumero tai luetaan mikrosiru. Näyttelypapereiden mukana tulee yleensä myös kehäkartta, jonka mukaan kannattaa suunnistaa oikean kehän luo ja kehän reunaan tai jonnekin sopivalle etäisyydelle perustaa ”leiri”. Peitto maahan tai lattialle, niin koira tuntee olonsa jos ei nyt kotoisaksi, niin suht’ turvalliseksi kuitenkin. Mikäli automatka näyttelyalueelle on ollut pitkä, koira kannattaa käyttää tarpeillaan ennen näyttelyalueelle tuloa. Ainakin, jos on kysymyksessä sisänäyttely. Vaikka näyttelyalueella onkin koirien ulkoiluttamisalue, ne ovat yleensä niin törkyisessä kunnossa (kiitos meidän omistajien), että koira kannattaa käyttää tarpeillaan jossain muualla.
Kehässä työskentelee useimmiten kolme ihmistä. Tuomari sekä kaksi kehätoimitsijaa, joista toinen kirjoittaa tuomarin sanelemat arvostelut ja toinen pyörittää kehää, eli kutsuu koirat kehään, näyttää laatuarvosanat ja sijoitukset (tai jakaa laatu- ja sijoitusnauhat) yms. Koiran esittäjän velvollisuus on olla valmiina menemään kehään silloin, kun oma vuoro on. Näyttelyssä on yleensä melko kireä aikataulu, ja jos siinä tilanteessa kehätoimitsijan täytyy ryhtyä huhuilemaan ihmisiä kehään ja odottamaan heidän saapumistaan, aikataulut venyvät turhaan.
Näyttelysäännöt tiivistettyinä
Kennelliitosta saa tilata koiranäyttelysäännöt (ne löytyvät myös Kennelliiton kotisivuilta), joten yksityiskohtaiseen sääntöjen läpikäymiseen ei tässä ole tarvetta. Mutta pähkinänkuoressa tärkeimmät seikat ovat: Koirat arvostellaan sukupuolittain, urokset ensin, sen jälkeen nartut. Jos näyttelyssä on pentuluokat (7-9 kk), ne arvostellaan ennen virallisia luokkia. Ensin urospennut, sitten narttupennut. Pentuluokissa ei anneta laatuluokitusta, vaan tuomari käy koirat läpi, jonka jälkeen hän sijoittaa osallistujat sijoille 1. – 4. Tuomari voi antaa kp:n (= kunniapalkinto, lila nauha), mikäli hänen mielestään pentu/pennut ovat sen ansainneet. Mikäli sekä urosten että narttujen voittaja on saanut kp:n, nämä kaksi kilpailevat ROP-pennun arvosta. Muut arvosteluluokat ovat: junioriluokka, nuorten luokka, avoin luokka, käyttöluokka, valioluokka, veteraaniluokka. Koirat kootaan luokittain yhteen ja ne menevät numeroiden osoittamaan järjestykseen. Jokainen asettaa koiransa seisomaan, ns. ”näyttelyasentoon”, joka ei onnistu ilman harjoittelua. Tuomari käy koirat läpi, jonka jälkeen tuomari haluaa nähdä luokan koirat liikkeessä yhtä aikaa, yleensä 1-2 kierrosta on sopiva määrä.
Tämän jälkeen tuomari käy koirat läpi yksitellen. Jonon ensimmäinen tulee tuomarin luo, tuomari katsoo koiran kokonaan, kurkistaa jopa suuhunkin. Jokaisella tuomarilla on oma tapansa koirien läpikäymiseen. Tuomaria ei saa puhutella, mutta jos tuomari kysyy koiran ikää, toki siihen saa ja pitääkin vastata. Jos tarvitsee apua vieraan kielen kanssa, kannattaa kääntyä kehätoimitsijan puoleen. Lopuksi tuomari haluaa nähdä vielä koiran liikkeet. Joko edes/takas-liikkeet ja kerran kehän ympäri, tai kolmio tai mitä tuomari nyt pyytääkin. Sen jälkeen asetetaan koira näyttelyasentoon tuomaripöydän eteen, ja tuomari sanelee kehätoimitsijalle arvostelun koirasta. Varsinkin näin iso koira pitää asettaa sen verran etäälle pöydästä, että tuomari näkee muutakin kuin selän. Tämän jälkeen kehäsihteeri osoittaa eriväirisillä muovilätkillä tai ojentaa koiran handlerille laatupalkintoa osoittavan nauhan.
Laatupalkintoa osoittavat nauhat ovat:
- SA = sertifikaatin arvoinen = vaaleanpunainen
- ERI = erinomainen = punainen
- EH = erittäin hyvä = sininen
- H = hyvä = keltainen
- T = tyydyttävä = vihreä
- EVA = ei voida arvostella = ruskea
- HYL = hylätty = harmaa
Mikäli koira saa ERI:n, se tulee automaattisesti takaisin kehään kilpailuluokkaan. Mikäli koira saa EH:n, se tulee takaisin kehään, mikäli vähemmän kuin neljä koiraa ovat saaneet ERI:n. Tuomari sijoittaa neljä koiraa, ja jakaa oman harkintansa mukaan ERI:n saaneille koirille SA-arvot. Mikäli koira on sijoittunut ja saanut ERI:n lisäksi SA:n, se tulee kilpailemaan Paras Uros (PU) tai Paras Narttu (PN) kilpailussa.
Kun sijoitetaan neljä parasta urosta ja neljä parasta narttua, koirat kilpailevat myös sertifikaatista ja kansainvälisissä näyttelyissä CACIB:ista, mutta näitä sääntöjä ei kannata tässä käydä läpi. Rodun paras veteraani, jos on saanut laatumaininnan ERI, jatkaa kilpailuaan Best In Show-kilpailuun, eli kilpailee BIS-Vet -arvosta. Paras Uros ja Paras Narttu kilpailevat Rodun Parhaan Koiran arvosta (ROP) ja ROP-koira jatkaa kilpailua ryhmäkilpailussa. Kunkin ryhmän voittajat kilpailevat lopuksi BIS-koiran arvosta.
Näytteilleasettaja ei voi valittaa tuomarin päätöksestä, jos ei ole tapahtunut järjestely- tai muuta vastaavaa virhettä. Suomeksi: vaikka itse olisi sitä mieltä, että minun koirani on kauniimpi kuin naapurin koira, niin jos tuomari on toista mieltä, siihen tuomioon on tyytyminen.
Näyttelytilanteessa on paras keskittyä oman koiran suoritukseen, missään tapauksessa ei saa häiritä muiden koirien suoritusta. Häiritsemistä on esim. juoksuttaa omaa koiraa aivan toisen koiran takana tai härskimmässä tapauksessa juosta toisen koiran päälle. Ei ole myöskään korrektia syöttää omaa koiraa kehässä makkarapaloilla tai keitetyllä maksanpaloilla ja tiputella jämiä lattialle. Jos haluaa syöttää koiraansa kehässä, se on ok, mutta kaiken, syöttämisenkin, on tapahduttava niin, ettei se häiritse muita.
Koiranäyttelyt ovat mukava harrastus ja sosiaalisena tapahtumana vallan verrattomia. Siellä tapaa vanhoja kavereita ja ennen kaikkea, saa uusia. Kun on saanut kunnolla näyttelypureman, sinne kannattaa mennä joskus jopa ilman omaa koiraa, siten pystyy keskittymään kehän tapahtumiin paremmin. Ja jos joskus menee sormi suuhun ja tarvitsisi apua, niin kannattaa rohkeasti mennä kysymään ”konkareilta”, kyllä sieltä apua löytyy.
Onnea ja menestystä kaikille kehiin!
