Irlanninsusikoiria ja niiden esi-isiä on käytetty tuhansien vuosien ajan nummilla ja metsissä suurriistan metsästystarkoituksiin. Nykyaikana tämä ei ole enää mahdollista, joten ainoa laillinen tapa jäljitellä riistan ajamista on harrastaa maasto- tai ratajuoksua. Koirat nauttivat suunnattomasti, kun pääsevät tällaiseen ”pupujahtiin”. Irlanninsusikoiran ominaisuudet ovat maastossa parhaimmillaan. Nopeiden, pienikokoisempien ja kevyempien koirien ominaisuudet riittävät myös ratajuoksuharrastukseen. Oman koiran rakenne, sen luontaiset ominaisuudet ja ketteryys kannattaa ottaa huomioon suunniteltaessa suuntautumista rata- tai maastojuoksupuolelle. Vinttikoirakerhojen harjoituksissa voi käydä tutustumassa kumpaankin lajin. Lyhyellä matkalla voi kokeilla miten metsästysintoa löytyy.
Maastoradat ovat yleensä pellolla tai hiekkakuopalla ja niiden pituus vaihtelee 500 metristä 1000 metriin. Maastossa juoksu arvostellaan pistein sen mukaan miten koira ajaa viehettä eli nopeus, innokkuus, koordinaatio jne. Maastojuoksukilpailussa voi hyvinkin olla yli 10 irlanninsusikoiraa kilpailemassa, kun taas ratajuoksukilpailuun harvoin saadaan edes yhtä lähtöä.
Ratajuoksu ei ole Irlanninsusikoiralle niin “kiihottavaa” kuin maastossa juokseminen. Radat ovat nurmi- tai hiekkapäällysteisiä ja juostava matka on Irlanninsusikoirilla pääosin 480m. Radalla kilpaillaan aikaa ja kisakumppaneita vastaan. Ratakirjaa varten tulee suorittaa hyväksytysti yksi soolojuoksu ja kaksi ryhmäjuoksua.
Sekä ratajuoksuun että maastojuoksuun vaaditaan voimassaoleva kilpailukirja, jonka voi tilata Suomen vinttikoiraliitosta. Vinttikoirakoe oikeuttaa myös käyttövalionarvoon. Riittävästi sertejä metsästänyt koira voi tulla käyttövälioksi joko maastossa, radalla tai molemmissa juoksusuuntauksensa perusteella. Vinttikoirakokeita järjestetään myös kansainvälisinä kilpailuina. Valioitumissäännöt ovat tarkemmin esitetty vinttikoiraliiton kilpailusäännöissä.
Muista lämmittää koiran lihakset ennen kokeilua. Lämmitys ja jäähdyttely on koirakohtaista, mutta yleensä 5-10 minuutin reipas lenkki lämmittää lihaksia sen verran, että vammautumisilta vältytään. Jäähdyttelylenkki on hyvä muistaa tehdä heti perään.
