IRLANNINSUSIKOIRA (IRISH WOLFHOUND)
Alkuperämaa: Irlanti
Hyväksytty: FCI 2.4.2001 SKL-FKK 19.5.2003
KÄYTTÖTARKOITUS:
Irlanninsusikoiria käytettiin Irlannissa 1600-luvun loppupuolelle saakka susien ja hirvieläinten metsästyksessä. Myös Manner-Euroopassa niillä metsästettiin susia, jotka siihen aikaan olivat kiusana laajoilla alueilla.
LYHYT HISTORIAOSUUS:
Tiedetään, että Manner-Euroopan kelteillä oli vinttikoirarotu, joka luultavasti polveutui egyptiläisissä maalauksissa kuvatuista vinttikoirista. Mannereurooppalaisten serkkujensa tavoin Irlannin keltit olivat kiinnostuneita suurikokoisten ajavien koirien kasvatuksesta. Näillä suurilla irlantilaisilla koirilla oli joko sileä tai karkea karvapeite. Myöhemmin, mahdollisesti Irlannin ilmaston vuoksi, karkeasta karvasta tuli vallitseva. Eräs roomalainen konsuli kirjoitti näistä koirista ensimmäisen kerran vuonna 391 j.Kr., mutta ne olivat vakiintuneet Irlantiin jo ajanlaskun ensimmäisellä vuosisadalla, kun Setanta (eräs irlantilainen soturi, joka mm. joutui työskentelemään isäntänsä Culanin koirana) muutti nimensä Cu-Chulainniksi (Culanin koira).
Ensimmäiseltä vuosisadalta on myös maininta Uisneachista (eräs Irlannin kansallissankareista), joka perheineen otti 150 koiraa mukaansa pakomatkalleen Skotlantiin. Irlantilaiset koirat olivat epäilemättä skotlanninhirvikoiran esivanhempia. Irlantilainen koirapari oli arvostettu lahja Euroopan, Skandinavian ja muidenkin maiden kuninkaallisten keskuudessa keskiajalta aina 1600 luvulle asti. Koiria lähetettiin Englantiin, Edivjaan, Ranskaan, Ruotsiin, Tanskaan, Persiaan, Intiaan ja Puolaan. 1400-luvulla jokainen Irlannin kreivikunta velvoitettiin ylläpitämään 24 susikoiraa suojelemassa viljelijöiden karjaa susien aiheuttamilta tuhoilta. Cromwellin laki vuodelta 1652 kielsi susikoirien maastaviennin, ja se auttoi kannan säilymisessä jonkin aikaa. Susien vähittäinen häviäminen ja koirien jatkuva ulkomainen kysyntä pienensi susikoirakannan lähes sukupuuttoon 1600-luvun lopulla.
Kiinnostus rotuun elpyi Irlannin nationalismin kasvamisen myötä 1800-luvun lopulla. Irlanninsusikoirasta tuli Irlannin kulttuurin ja kelttiläisen menneisyyden elävä symboli. Noihin aikoihin eräs määrätietoinen harrastaja, kapteeni G. A. Graham onnistui hankkimaan itselleen joitakin yksilöitä harvoista jäljelle jääneistä irlantilaisista susikoiratyyppisistä koirista. Risteyttämällä niihin skotlanninhirvikoiria ja satunnaisesti venäjänvinttikoiria ja tanskandoggeja hän lopulta sai aikaan tyypin, joka periytyi puhtaana sukupolvesta toiseen. Tämä hyväksyttiin lopulta rodun oikeutetuksi elvytykseksi. Irlannin Kennelklubi myönsi irlanninsusikoirille oman luokan näyttelyssään huhtikuussa 1879, ja yhdistys perustettiin vuonna 1885. Irlanninsusikoira nauttii jälleen samantapaista arvostusta kuin keskiajalla. Nykyään niitä omistetaan ja kasvatetaan melko runsaasti Irlannin ulkopuolellakin.
YLEISVAIKUTELMA:
Irlanninsusikoira ei ole aivan niin raskas ja massiivinen kuin tanskandoggi, kuitenkin voimakkaampi kuin skotlanninhirvikoira, jota se yleistyypiltään muutoin muistuttaa. Se on suurikokoinen ja kunnioitusta herättävä, hyvin lihaksikas ja vahvarakenteinen, silti tyylikäs. Liikkeet ovat vaivattomat ja tehokkaat, pää ja kaula ryhdikäät, häntä on kärjestään hieman ylöspäin kaartunut. Tavoitteena on suuri koko, jolla tarkoitetaan säkäkorkeutta ja oikeassa suhteessa olevaa rungon pituutta. On toivottavaa saada keskimääräinen säkäkorkeus vakiintumaan uroksilla 81-86 cm:iin. Rodun tulee ilmentää voimaa, toiminnallisuutta, rohkeutta ja sopusuhtaisuutta.
KÄYTTÄYTYMINEN JA LUONNE: Lampaita kotona, leijonia saalistaessaan
PÄÄ: Pitkä, tasainen ja korkea-asentoinen. Otsaluut ovat vain hieman koholla, silmien välissä on hyvin vähäinen uurre
KALLO-OSA: Ei liian leveä
KUONO-OSA: Pitkä ja kohtalaisesti kapeneva
PURENTA: Ihannepurenta on leikkaava, tasapurenta hyväksytään
SILMÄT: Tummat
KORVAT: Pienet, ruusukorvat kuten englanninvinttikoiralla
KAULA: Melko pitkä, hyvin vahva ja lihaksikas, kauniisti kaartunut, ei löysää leuanalus- tai kaulanahkaa
RUNKO: Pitkä; kylkiluut ovat taakse ulottuvat
SELKÄ: Mieluummin pitkä kuin lyhyt
LANNE: Hieman kaareva
LANTIO: Lonkkien kohdalla hyvin leveä
RINTAKEHÄ: Erittäin syvä ja kohtalaisen leveä; eturinta on leveä
ALALINJA: Selvästi ylösvetäytynyt
HÄNTÄ: Pitkä ja hieman kaartuva, kohtalaisen paksu ja runsaskarvainen
ETURAAJAT
LAVAT: Lihaksikkaat ja viistot, korostavat rinnan leveyttä
KYYNÄRPÄÄT: Selvästi rungon alla, eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset
KYYNÄRVARRET: Lihaksikkaat, voimakasluustoiset ja täysin suorat
KÄPÄLÄT: Kohtalaisen suuret ja pyöreät, eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset. Varpaat ovat hyvin kaarevat ja tiiviisti yhdessä; kynnet hyvin vahvat ja kaarevat
TAKARAAJAT
REIDET: Pitkät ja lihaksikkaat
POLVET: Kauniisti kulmautuneet
SÄÄRET: Pitkät, vahvat ja hyvin lihaksikkaat
KINTEREET: Matalat, eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset
KÄPÄLÄT: Kuten etukäpälät
LIIKKEET: Vaivattomat ja tehokkaat
KARVAPEITE
KARVA: Karheaa ja kovaa rungossa, raajoissa ja päässä; erityisen karkeaa silmien yläpuolella ja parrassa
VÄRI: Hyväksytyt värit ovat harmaa, juovikas (brindle), punainen, musta, puhtaanvalkoinen, kellertävä (fawn) tai mikä tahansa skotlanninhirvikoiralla esiintyvä väri
KOKO JA PAINO
SÄKÄKORKEUS: Toivottu keskikorkeus on uroksilla 81-86 cm, minimi korkeus uroksilla 79 cm ja nartuilla 71 cm
PAINO: Minimipaino on uroksilla 54,5 kg ja nartuilla 40,5 kg
VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen. Liian kevyt tai liian raskas pää; liian korostuneet otsaluut; vaaleanpunaiset tai maksanruskeat silmäluomet; muun väriset kuin mustat huulet ja kirsu; hyvin vaaleat silmät; suuret, litteinä riippuvat korvat; lyhyt kaula; runsas leuanalusnahka; liian lyhyt runko; liian kapea tai liian leveä rintakehä; painunut, notko- tai aivan suora selkä; liikaa kiertynyt häntä; vääntyneet eturaajat, periksiantavat ranteet; kierteiset käpälät, hajavarpaisuus; heikko takaosa ja yleinen lihaksettomuus
HYLKÄÄVÄT VIRHEET: Vihaisuus ja sairaalloiset piirteet
HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.
