ROTUMÄÄRITELMÄN TULKINTA
| . |
| Irlanninsusikoiria on rodun historian aikana kasvatettu pääasiallisesti metsästystaitojen vuoksi. Susikannan kuoltua sukupuuttoon Brittein saarilta, rotua ei ollut enää tarvetta kasvattaa. Kirjallisen rotumääritelmän tekeminen oli yksi ehto rodun säilymiselle mahdollisimman aitona. Kapteeni George Augustus Graham ja eversti Garnier laativat irlanninsusikoiralle rotumääritelmän v. 1885. Painotettakoon, että nykyään käytössä oleva rotumääritelmä on kaikilta keskeisiltä osin alkuperäisen kaltainen, kielellisiä muutoksia toki on tullut vuosien varrella. Suurimmat muutokset ovat tapahtuneet v. 2001, kun ennen osana rotumääritelmää ollut "Luettelo eri kohdista tärkeysjärjestyksessä" tiputettiin pois. Olemme kuitenkin säilyttäneet sen mukana rotumääritelmän tulkinnassa. Lisäksi alimittaisuus ei enää ole hylkäävä virhe. Koko ei saa muodostua pääasiaksi, toisaalta täytyy muistaa, että minimimittojen alle jäävä irlanninsusikoira tuskin pystyy antamaan itsestään rotumääritelmän vaatimaa yleisvaikutelmaa. |
| . |
| YLEISVAIKUTELMA |
| Irlanninsusikoira ei ole aivan niin raskas ja massiivinen kuin tanskandoggi, kuitenkin voimakkaampi kuin skotlanninhirvikoira, jota se yleistyypiltään muistuttaa. Lukijan tulee muistaa, että vertaukset tanskandoggiin ja skotlanninhirvikoiraan on tehty 1880-luvulla. Kyseiset rodut ovat muuttuneet melkoisesti runsaan sadan vuoden aikana, joten vertauksia ei pidä tehdä nykypäivän tanskandoggiin eikä skotlanninhirvikoiraan. Se on suurikokoinen ja kunnioitusta herättävä, hyvin lihaksikas ja vahvarakenteinen, silti tyylikäs. Liikkeet ovat vaivattomat ja tehokkaat, pää ja kaula ryhdikkäät, häntä on kärjestään hieman ylöspäin kaartunut. Tavoitteena on suuri koko, jolla tarkoitetaan säkäkorkeutta oikeassa suhteessa olevaa rungon pituutta. On toivottavaa saada keskimääräinen säkäkorkeus vakiintumaan uroksilla 81-86 cm:iin. Rodun tulee ilmentää voimaa, toiminnallisuutta, rohkeutta ja sopusuhtaisuutta. Irlanninsusikoira on yksi maailman suurimmista koiraroduista ja laukkaavista koirista se on suurin ja kookkain. Rakenteellis-toiminnalliselta tyypiltään se on laukkaavan ja ravaavan koiran välimuoto. |
| . |
| Vinttikoiraksi sillä on suhteellisen pitkä runko ja rintakehän on oltava sekä pitkä, kaareutunut että syvä. Irlanninsusikoiralla on oltava riittävästi lapa/olkavarsikulmausta sekä kohtuullisesti kehittynyt eturinta. Etu- ja takakulmausten on oltava tasapainossa keskenään. Sen on kyettävä ravaamaan pitkiäkin matkoja, toisaalta sen on pystyttävä samalla rakenteella myös nopeaan nelitahtilaukkaan, mistä johtuen selkärangan on oltava joustava ja lanteen erityisen vahva. Irlanninsusikoirassa yhdistyvät voima ja nopeus ja yleisvaikutelmaltaan se on karkeakarvainen, vinttikoiramainen rotu. |
| . |
| Suurella koolla ei suinkaan tarkoiteta, että mitä suurempi, sen parempi. Rotumääritelmässä sanotaan, että suuri koko, suuri säkäkorkeus ja rungon suhteellinen pituus on haluttu tavoite, ja tarkoitus on vakiinnuttaa rotu niin, että urosten keskikorkeudeksi tulee 81 - 86 cm. Tämä esitetty urosten keskikorkeus on kirjattu jo alkuperäiseen rotumääritelmään 1885. Voimme todeta, että tämä tavoite on saavutettu, koska nykyään 81 cm korkea uros on keskivertoa pienempi. Vahvuus ja sopusuhtaisuus ovat tärkeämpiä kuin pelkkä korkeus. Suuri koko tai korkeus ilman aiemmin mainittuja ominaisuuksia on hyödytön. Jos koirat ovat laadullisesti muuten tasaveroiset, tulee suuren aina voittaa pienempikokoinen kilpailijansa. Sopusuhtainen kokonaisuus on asetettava hyvienkin yksityiskohtien edelle. |
| . |
| Kunnioitusta herättävä ja suuri koko eivät ole synonyymeja. Kunnioitusta herättävällä tarkoitetaan koiraa, jolla on hyvä luontainen ryhti, oikea irlanninsusikoiran olemus. Pään ja kaulan asento ovat ryhdikkäät, koiran on viestittävä rauhallista varmuutta olematta mitenkään flegmaattinen. Koiran on oltava ryhdikäs sekä seistessä että liikkeessä. Tyylikkyydellä tarkoitetaan rakennetta, jossa on paljon kurveja ja kaaria. Seisovan irlanninsusikoiran silhuetissa on yksi ainoa suora kulma, sen muodostaa kintereen ja maan välinen kulma. |
| . |
| KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: "Lampaita kotona, leijonia saalistaessaan." Rotumääritelmään mukaan otettu sitaatti on peräisin 1200-luvun alusta, joten sen soveltaminen kaikilta osin nykypäivään on vähän vaikeaa. Rodun lojaalisuus omaa isäntäväkeä ja heidän ystäviään kohtaan on ollut legendaarinen vuosituhansia kestäneen historian ajan. Toisaalta lojaalisuutta ei vaadittu tuntemattomia ja vihollisia kohtaan, kuuluihan rodun tehtäviin esimerkiksi sekä sotakoirana että omaisuuden vartijana oleminen. Tämän päivän irlanninsusikoiralta vaaditaan ennen kaikkea yhteiskuntakelpoisuutta sekä omia että vieraita kohtaan. |
| . |
| Irlanninsusikoiran tulee olla rauhallinen ja varma itsestään. Se voi olla tuntemattomiakin kohtaan avoin ja ystävällinen, mutta tietty välinpitämättömyys vieraita kohtaan on rodulle tyypillisempää kuin avoimuus. Nuoret koirat voivat olla hieman ujon tottumattomia - ne asustavat usein "keskellä ei mitään" - mutta irlanninsusikoiran täytyy olla aina kuitenkin käsiteltävissä. Hampaiden katsominen ei saa olla ylivoimaisen vaikeaa edes nuoren koiran kanssa, vaikkei koira itse toimituksesta pitäisikään. Arkojen koirien luonteesta tulee huomauttaa ja sen pitää näkyä myös arvostelussa. |
| . |
| Aggressiivisuus on ehdottomasti ja aina hylkäävä virhe. |
| . |
| PÄÄ: Pitkä, tasainen ja korkea-asentoinen. Otsaluut ovat vain hieman koholla, silmien välissä on hyvin vähäinen uurre. |
| . |
| KALLO-OSA: Ei liian leveä. |
| . |
| KUONO-OSA: Pitkä ja kohtalaisesti kapeneva. Jo kapteeni Graham oli huolissaan oikeantyyppisen pään säilymisestä. Hän kirjoitti: "Pään tulisi olla riittävän pitkä suhteutettuna koiraan ja siinä saisi olla vain vähän otsapengertä sekä vähän otsauurretta; kallo ei saa olla liian leveä, mutta sen on annettava vaikutelma voimakkuudesta; kuono-osa ei missään tapauksessa saa olla neliömäinen." |
| . |
| Päätä arvioitaessa on tunnusteltava karvan alle jääviä leukaluita vahvan leuan ja kohtuullisesti kapenevan kuonon löytämiseksi. Edestä katsottuna pään tulisi tasaisesti levitä kirsusta takaraivolla olevaan kyhmyyn saakka. Sivulta katsoen alaleuan tulee näyttää lyhyemmältä, ts. yläpurentaiselta; leuka näyttää siltä, purennasta ei ole kysymys. Silmien välistä mitattuna kuono-osan tulisi olla yhtä pitkä tai aavistuksen pitempi kuin kallo-osan. Missään tapauksessa kuono-osa ei saa olla neliömäinen tai liian suippo. Kohtuullinen määrä karvaa silmien yläpuolella, kuonossa ja leuassa viimeistelevät rodulle tyypillisen "pehmeän, irlantilaisen ilmeen". |
| . |
| Päänkin virheet liittyvät sopusuhtaisuuteen: liian kevyt tai raskas pää suhteessa kokonaisuuteen. Liiaksi kaartuva otsaluu, joka tekee ilmeestä tanskandoggimaisen, kuten myös syvä uurre silmien välissä. |
| . |
| PURENTA: Ihannepurenta on leikkaava, tasapurenta hyväksytään. Ala- ja yläpurennoista tulee rangaista näyttelyissä, koska kyseessä on leuan rakenteellinen virhe. Jos on kyse vain parin/muutaman hampaan asentovirheestä muuten oikeanlaisissa leuoissa, se voidaan hyväksyä. Epätasainen purenta ei ole toivottava, mutta se ei kuitenkaan estä leukojen alkuperäistä käyttötarkoitusta. Sitä vastoin kapea alaleuka, jossa toinen tai molemmat alakulmahampaat painavat ikeneen tai pahimmassa tapauksessa osuvat kitalakeen, estää alkuperäisen käyttötarkoituksen, ja siitä tulisi ehdottomasti rangaista. |
| . |
| SILMÄT: Tummat. Silmät ovat tummat, hieman soikeat, eivät pyöreät, eivätkä "itämaiset". Ilme on pehmeä. Pistävä tai kova ilme ovat virheitä, eivätkä sovi lempeään luonteeseen. Pyöreät, vaaleat silmät ja tuijottava katse pilaavat koko ilmeen. |
| . |
| KORVAT: Pienet, ruusukorvat kuten englanninvinttikoiralla. Irlanninsusikoiran "pienillä korvilla" tarkoitetaan pieniä suhteutettuna pään kokoon. Asennoltaan ne ovat kaksinkerroin taittuneet ruusukorvat. Vaikka jätettäisiinkin huomiotta se, että pienet, sievät, aivan päässä kiinni sijaitsevat korvat ovat miellyttävän näköiset, on niistä aikanaan ollut koiralle käytännöllisempääkin hyötyä. Vastaan pyristelevä, vimmatusti näykkivä saalis saa helpommin otteen suurista, riippuvista korvista kuin ruusukorvista. Korvat ovat kiinnittyneet korkealle päähän. |
| . |
| KAULA: Melko pitkä, hyvin vahva ja lihaksikas, kauniisti kaartunut, ei löysää leuanalus- eikä kaulanahkaa. Kaulan tärkeimmät piirteet ovat: vahvuus, pituus, kaarevuus ja asento. Vahvuus on tärkeämpi kuin pituus, koska irlanninsusikoiran on kyettävä paiskaamaan saaliinsa maahan ja pitämään sen siellä. Kaulan pituuteen vaikuttavat oikea-asentoiset ja riittävän pitkät lavat. Uroksilla niskan tulisi olla vieläkin lihaksikkaampi kuin nartuilla, vaikka nartunkin niskan on oltava hyvin vahva. Pitkä ja ohut kaula saattaa olla elegantin näköinen, mutta ohuen kaulan kanssa irlanninsusikoira ei pysty alkuperäiseen tehtäväänsä. Hyvin siropäisellä koiralla on yleensä liian ohut kaula. |
| . |
| Virhe on myös liian pysty kaula, jolloin ylälinja heti säkän etupuolella on kovera, hyvin luonnottoman näköinen tällä rodulla. |
| . |
| RUNKO: Pitkä; kylkiluut ovat taakse ulottuvat. |
| . |
| SELKÄ: Mieluummin pitkä kuin lyhyt. |
| . |
| LANNE: Hieman kaareva. |
| . |
| LANTIO: Lonkkien kohdalla hyvin leveä. Irlanninsusikoiran rintakehän on oltava pitkä ja ulotuttava melkein lannenikamiin asti. Lanne ei saa olla liioitellun pitkä, noin vaaksan mitta riittää. Lanteen on oltava leveä, hieman kaareva ja hyvin vahva, koska sen merkitys työntövoimana on ratkaiseva laukkaavalle koiralle. Selkärangan täytyy olla joustava, joten painunut tai notko selkä ovat vakavia virheitä, jotka vaikeuttavat liikkumista. Selän virheistä mainittakoon myös lautaselkä, karpin selkä sekä laskeva selkälinja, jossa korkeus on keskittynyt lapoihin, hyvin epätyypillistä vinttikoiralle. Irlanninsusikoiran ylälinja on kauniisti aaltoileva. Loivasti kaareutuvan kaulan jälkeen on pieni kohouma säkän kohdalla, jonka jälkeen tulee antikliini painauma, ylälinja jatkuu nousten hieman lanteen kohdalla ja kaartuu lantion yli kohti häntää. Lantion on oltava leveä ja vahva, viistoudeltaan se on noin 30° - 35°. |
| . |
| RINTAKEHÄ: Erittäin syvä ja kohtalaisen leveä; eturinta on leveä. Keuhkot ja sydän vaativat paljon tilaa, joten niitä suojaavan rintakehän oltava erittäin syvä ja kylkiluiden kaarevat. Matala rintakehä, joka ei ylety kyynärpäihin, korvautuu usein leveydellä tehden koirasta tynnyrimäisen, mikä ei ole tyypillistä vinttikoirille. Betty Murphy on keksinyt osuvan sanonnan oikeanmuotoiselle rintakehälle: pitkittäin halkaistu, pystyyn nostettu ja kärjellään seisova kananmuna. Virheitä ovat matala sekä liian kapea rintakehä, jolloin etukäpälät usein ovat liikaa ulospäin kääntyneet sekä tynnyrimäinen rintakehä, jolloin taas lavat, olkavarret ja kyynärpäät ovat ulkonevat. Olkapäiden kohdalla rintakehän leveyden tulee olla suurimmillaan. Eturinnan tulee työntyä hyvin esiin. Vastakohta on taakse viettävä, tyhjä ja olematon rinta. |
| . |
| ALALINJA: Selvästi ylösvetäytynyt. Kylkiluiden tulisi olla pitkät ja hyvin kaareutuvat. Takimmaisia lukuun ottamatta kylkiluut kiinnittyvät alaosastaan rintalastaan. Rintalasta kaartuu edessä alaspäin, suoristuu kyynärpäiden seutuvilla ja jatkuu pitkälle taakse ( = 2/3 osaa rintakehän pituudesta ). Lyhyt rintalasta aiheuttaa sen, että taaemmat kylkiluut kääntyvät liian jyrkästi ylös. Tämä pilaa alalinjan ja sitä sanotaan "sillimahaksi" (herring gut). Vatsan tulee olla ylösvetäytynyt, mutta ei liioitellusti. Hyvä lihaksisto ja oikea paino edesauttavat oikeanmallista alalinjaa. Ylöskuroutumisen puuttuminen on virhe, mutta myös massan puuttuminen kokonaan lanteen alapuolelta on vastenmielisen näköistä ja merkki siitä, että koira on liian kevyessä kunnossa. |
| . |
| HÄNTÄ: Pitkä ja hieman kaartuva, kohtalaisen paksu ja runsaskarvainen. Hännän on ulotuttava välijalan puoliväliin tai sitä alemmaksi. Sen on oltava runsaskarvainen ja painava voidakseen, varsinkin laukassa, tasapainottaa raskasta koiraa. Häntä toimii myös jarruna: etenkin alamäessä se vinhasti pyörien auttaa hidastamaan vauhtia. Karvoitus toimii suojana. Hännän on joustettava ollakseen toimiva, siksi tiukkaan kiertyvä häntä ei ole hyvä. Korkea-asentoinen häntä voi olla merkki hilpeästä tai ”rehvastelevasta” (esim. nuoret urokset) mielestä, mutta korkealle kiinnittynyt häntä on virhe. Hyvin usein tähän virheeseen liittyy myös lyhyt ja liian loiva lantio. |
| . |
| RAAJAT |
| ETURAAJAT |
| LAVAT: Lihaksikkaat ja viistot, korostavat rinnan leveyttä. Pitkä, viisto ja oikea-asentoinen lapa on välttämätön ja tekee koiralle mahdolliseksi juosta pitkänkin matkaa väsymättä. Irlanninsusikoiralla lapaluun ja olkavarren kulma on avoin, joten hyväksyttävänä kulmana pidetään 110-120°. Lapojen kärkien väliin tulee mahtua kolmen, neljän sormen mentävä rako. Jos on selkeästi suurempi, on lapa todennäköisesti liian lyhyt tai "kuormitettu", jolloin lavan alla on liian paljon lihaksia, jotka työntävät sitä ulos- ja poispäin rungosta. Rotumääritelmän mukaisesti lapojen pitää olla lihaksikkaat ja rinnan leveän, mutta ei rumuuteen asti, eikä virtaviivaisuuden menetyksen kustannuksella. |
| . |
| KYYNÄRPÄÄT: Selvästi rungon alla, eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset. Kyynärpäiden tulee olla lähellä rintakehää, rungossa kiinni ja lavan lihasten kohouman alla. ”Selvästi rungon alla” tarkoittaa sivusta katsottuna, mikä edellyttää pitkää, viistoa olkavartta. Virhe on liian alla olevat ja sisäänpäin kääntyvät kyynärpäät, jotka antavan yhteensidotun vaikutelman ja tekevät liikkeistä mahtipontisen heiluvia. Kapea rinta liittyy yleensä tähän virheeseen. Liian kaukana rungosta sijaitsevat kyynärpäät aiheuttavat usein käpälien sisäänpäin kääntymisen. |
| . |
| KYYNÄRVARRET: Lihaksikkaat, voimakasluustoiset ja täysin suorat. Irlanninsusikoiran eturaajojen vahvuus koostuu koiran kokoon nähden riittävän vahvasta luustosta sekä riittävistä lihaksista. Luuston tulee olla muodoltaan soikeaa, pyöreät raajat ovat vakava virhe. Eturaajojen on edestä katsottuna oltava aivan suorat. Pennuilla ja nuorilla koirilla voivat käpälät olla vähän ulospäin kääntyneet. Välikämmenen pitää olla joustava. Virheitä ovat suorat, joustamattomat välikämmenet,"pukinjalat" ja liiaksi taipuneet välikämmenet. |
| . |
| KÄPÄLÄT: Kohtalaisen suuret ja pyöreät, eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset. Varpaat ovat hyvin kaarevat ja tiiviisti yhdessä; kynnet hyvin vahvat ja kaarevat. Irlanninsusikoiran käpälien täytyy olla melko suuret ja pyöreät (kissankäpälät) kestääkseen koiran painon. Varpaiden on oltava hyvin kaarevat ja tiiviit. Hyvässä käpälässä, jossa polkuanturoita käytetään oikein, on myös erinomainen liukumisenesto. Virheitä ovat ns. "jäniksenkäpälä", litteä käpälä, harottavat varpaat ja kiertyneet käpälät. |
| . |
| TAKARAAJAT |
| REIDET: Pitkät ja lihaksikkaat. |
| . |
| POLVET: Kauniisti kulmautuneet. |
| . |
| SÄÄRET: Pitkät, vahvat ja hyvin lihaksikkaat. |
| . |
| KINTEREET: Matalat, eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset. |
| . |
| KÄPÄLÄT: Kuten etukäpälät. Irlanninsusikoiralla takaosan on oltava vahva ja sopusuhtaisesti kulmautunut. Reidet ovat lihaksikkaat ja leveät. Takaa katsottuna reisien on oltava aikuisella koiralla kauttaaltaan leveämmät kuin lonkkaluiden kyhmyt. Sääret ovat pitkät ja vahvat. Kun koiralla on pitkä reisi ja hieman reittä pitempi sääri sekä sopusuhtaiset kulmaukset, niin seisovaa koiraa sivulta katsottaessa, kintereet asettuvat taaemmaksi kuin hännän kiinnitys, ja takakäpälät ovat taaempana kuin lonkkaluun kyhmy. Jos reisi ja/tai sääri on liian lyhyt, kinner asettuu suoraan lonkkakyhmyn alle. Kintereiden on oltava matalat ja vahvat, jotta koira pystyisi hyödyntämään koko takaosan voiman sille tyypillisessä laukassa. |
| . |
| Irlanninsusikoiran polvikulmauksesta ei ole annettu edes viitteellisiä astelukuja, on puhuttu vain "kauniisti kaareutuvasta polvesta". Jos polvikulmaa on liikaa, on sääri liian pitkä, heikko ja vaikeasti hallittavissa. Liian voimakkaat takakulmaukset eivät toimi tehokkaasti nelitahtilaukassa. Liian suora polvikulma taas näkyy ravissa selvästi liian lyhyenä askeleena. Jos kinner on liian korkea suhteessa sääreen, on polvikulma myös suora. Heikot kintereet näkyvät "huojuvina" takaliikkeinä. |
| . |
| LIIKKEET: Vaivattomat ja tehokkaat. Hyvä liikunta on monen tekijän summa; oikea rakenne, hyvä kunto ja ainakin irlanninsusikoiralla myös koiran luonne vaikuttaa liikuntaan. Ravissa koiran pitää liikkua pitkällä, sulavalla ja maata voittavalla askeleella, ei missään tapauksessa ylöspäin suuntautuvin askelin. Ravaavasta koirasta pystyy arvostelemaan lähes kaiken: rakenteen ja tasapainon, pään ja kaulan muodon sekä asennon, lapojen asennon ja toimivuuden, selkärangan muodon ja joustavuuden, lanteen kaaren ja vahvuuden, rungon pituuden, kulmaukset ja takaosan vahvuuden, hännän kiinnityksen ja asennon. Hyvän irlanninsusikoiran on näytettävä liikkeessä yhtä hyvältä ja tasapainoiselta kuin seistessä! Koiran ylälinjan on pysyttävä liikkeessä muuttumattomana, se ei saa latistua, mennä notkolle eikä köyristyä. |
| . |
| Ravissa takajalkojen on oltava suoraan etujalkojen takana; edestä katsoen ne tuskin näkyvät. Jalan noustessa kinner taipuu hieman ulos. Askeleen on oltava koko jalkaa hyväksikäyttävä. Irlanninsusikoiralle on luonteenomaista pyrkimys, varsinkin vauhdin lisääntyessä, yksiin jälkiin astuvaksi (single-track) eikä tätä pidä sekottaa liian ahtaisiin liikkeisiin. |
| . |
| Virheet liikkeissä ovat lukuisat. Lyhyet sivuliikkeet ja pihtikinttuisuus lienevät yleisimmät. Etuliikkeet voivat olla leveät tai ahtaat. Ranteet taipuvat sisäänpäin tai käpälät heiluvat ulos- tai sisäänpäin. Takaliikkeet voivat olla kauttaaltaan liian ahtaat tai vaihtoehtoisesti liian leveät. Pihtikinttuisuuteen saattaa liittyä myös ulkokierteiset polvet. Joskus irlanninsusikoira liikkuu paremmin kuin mitä sen rakenne edellyttäisi. Yksi tämän päivän suurimpia ongelmia on puutteellinen rytmitys liikkeissä. Koirat liikkuvat niin kuin etu- ja takaosa olisivat eri paria. Tällaisesta liikunnasta on aina huomautettava. |
| . |
| KARVAPEITE |
| KARVA: Karheaa ja kovaa rungossa, raajoissa ja päässä; erityisen karkeaa silmien yläpuolella ja parrassa. Irlanninsusikoiran turkki on kaksinkertainen. Pehmeää, tiuhaa aluskarvaa peittää karkea päällyskarva, joka on vedenpitävä (irlantilainen rotu !) ja kyllin paksu pitämään koira lämpimänä. Turkki ei saa olla liian pitkä. Päässä vaaditaan ilmettä tehostamaan pidempää karvaa silmien yläpuolella, kuonossa ja leuan alla. Oikea määrä on itse asiassa suhteellisen vähän karvaa. Laadultaan karva on päässä pehmeämpää kuin rungossa, kuten se aina on, mutta oikealaatuinen pään karvoitus on kuitenkin selvästi karkeaa. Mikäli koiralla on runsaasti karvaa silmien yläpuolella ja pitkä parta, todennäköisesti ne ovat liian pehmeitä. |
| . |
| Virheitä ovat pehmeä, silkkinen tai villava turkki. Todella virheellinen karvoitus on helppo huomata, niin paljon se poikkeaa oikeasta turkista. On afgaanimaisia turkkeja ja vanhaenglanninlammaskoiran tyyppisiä, jotka kylläkin ovat tuuheita, mutta liian tuuheita. Tällaisia turkkeja tuskinpa näkyy Suomessa. Liian pehmeä turkki kerää roskaa ja oksia ja imee itseensä liikaa vettä, mikä haittaa liikkumista. Virhe on myös tanskandoggimainen turkki, jossa pohjavillaa on liian vähän ja päällysturkki on liian lyhyt. |
| . |
| VÄRI: Hyväksytyt värit ovat harmaa, juovikas (brindle), punainen, musta, puhtaanvalkoinen, kellertävä (fawn) tai mikä tahansa muu skotlanninhirvikoiralla esiintyvä väri. Liian paljon valkoista on epätoivottavaa, joten valkoinen läikkä rinnassa, valkoinen hännänpää ja valkoista varpaissa on ihanne. Etujalan puoliväliin ulottuva valkoinen sukka ei kuitenkaan pilaa tyypiltään erinomaista yksilöä, ja terve rakenne on aina tärkeämpi kuin yksittäinen sukka. Jos koko jalka on valkoinen, tilanne on toinen. Pigmentti kirsussa ja huulissa on aina musta ja silmien ympärillä tumma riippumatta turkin väristä. Hylkäävä virhe on sininen pigmentti. |
| . |
| KOKO JA PAINO |
| SÄKÄKORKEUS: Toivottu keskikorkeus on uroksilla 81 - 86 cm, minimikorkeus uroksilla 79 cm ja nartuilla 71 cm. |
| . |
| PAINO: Minimipaino on uroksilla 54,5 kg ja nartuilla 40,5 kg. |
| . |
| LUETTELO ERI KOHDISTA TÄRKEYSJÄRJESTYKSESSÄ: |
|
| - |
| Yllämainittu luettelo asettaa eri kohdat tärkeysjärjestykseen, sen tarkoituksena ei ole muuttaa ihannekoiran rotumääritelmää. |
| . |
| Luettelo on ollut irlanninsusikoiran rotumääritelmän liitteenä alusta lähtien, se tiputettiin pois FCI:n toimesta v. 2001. |
| - |
